Karvalakki 17.10.2009

Tämän kauden tuttuun tapaan tulimme lähtöalueelle vähän ennen meidän lähtöä, mutta ehdimme hyvin havaita, että poijun pää on edullisempi. Sinne pyrimme Charlottan kanssa, valitettavasti olimme n 2 sekuntia myöhässä, jotta olisimme päässeet paaralla ohi koko fliitin ja jouduimme tekemään väistövendan, kun joku tuli styyralla. Kryssipoijulle tultaessa meillä oli jokseenkin hyvä asema vaikka tultiin paaralla, jouduimme väistämään vain pari venettä – ja vain pieni väistöliike-  kunnes heitimme styyralle ja kiersimme poijun. Poijun jälkeen nousi spinnu, mutta jouduimme taistelemaan tuulista, kun takaa tuli AlbinExpress, joka häiritsi meitä. Valitettavasti emme päässeet vapaisiin tuuliin ja vasta Trutkobbenin luona, jiipin jälkeen, pääsimme spinnuttelemaan kuten toivoimme.  Sanna trimmasi spinnua keskittyneesti ja hänen ja kipparimme yhteispelin takia vältyimme suuremmilta broutseilta, joita muutama kanssakilpailijamme tekivät. Spinnun otimme hyvissä ajoissa alas ennen seuraavaa kääntömerkkiä ja vaihdoimme myös pienempään keulapurjeeseen, kun tuuli alkoi yltyä.

Rysäkarilta Päntarille purjehdimme sitten Charlottan kanssa vierekkäin – jotenkin pitäisi kyllä löytää oikea trimmi tähän, kun meidän tulisi kuitenkin kulkea nopeammin kuin he (niin siis kaikilla kulmilla pitäisi löytää se vauhti). Strekkilegillä tuuli shiftaili jonkin verran sekä suunnaltaan että voimakkuudeltaan ja myös keulapurjetta jouduttiin säätelemään jonkin verran.  Muiden kanssakilpailijoitten kanssa on sitten spekuloitu tulisiko genuaa niin aktiivisesti skuutata alhaalta, mikä on laitapainon vaikutus nopeuteen jne. Talven aikana voimme  jatkaa tätä spekulaatiota.

Päntarin luona, juuri kun valmistelimme spinnun nostoa meillä tapahtui pieni välinerikko, joka hetkeksi sekoitti pakan. Siinä sitten Charlotta pääsi menemään ohi – joo, jos jotain tapahtuu niin nokka kohti seuraavaa merkkiä ja sitten säädetään mitä on säädettävä… Onneksi mantooki saatiin nopeasti korjattua ja voitiin nostaa spinnu ja jatkaa matkaa kohti Malmgrundetia. Upeita surffeja tuli koettua tuolla pätkällä aaltojen ja puuskien kanssa. Ja aurinkokin pilkisti pilvien takaa J.

Malmgrundetista alkoi kryssiosuus, josta kipparimme kommentti oli ”hankalia aaltoja”. Tämä kryssiosuus on mielenkiintoinen katsoa GPS-loggerin trackista, (kiitos feneilijöille ja h-veneilijölle, jotka lainasivat laitteen,  purkivat datat ja pitävät tracki-palvelua pystyssä). On vain todettava, että yllättävän kauaksi tuo pakkituuli vaikuttaa.  Charlotta siis purjehti meidän yläpuolella ja heillä on parempi nousukulma kuin meillä – ja oletan tämän johtuvan vapaasta tuulesta vs. pakkituuli.

Uusimatalan kohdalla käännyttiin kohti Koirasaarta, vierellämme taas yks Albin (?).  Haistelimme vähän tuulia ja totesimme, ettemme pystyisi pystyssä spinnun kanssa (harmillista), joten vaihdoimme suurempaan keulapurjeeseen. Tuo Albin katseli touhua jonkin aikaa ja alkoi sitten viritellä spinnua. Oi, jos meillä olisi ollut kamera kannella – uskoimme nimittäin muutamiin hienoihin broutseihin. Ja niitähän tuo Albin sitten tekikin, kunnes spinnu ikävästi lopetti yhteistyön heidän kanssaan. Ei muuten kestänyt kauan, kun Albinilla oli fokka ylhäällä täydessä vedossa.

Koirasaari-Rysäkari-Trutkobben osuutta voidaan sitten ihmetellä reittivalintoja ,leikkaria ja sitä kuinka lähellä luotoja voi purjehtia, meidän mielestä tarpeeksi kaukaa, toisten mielestä lähempääkin voisi mennä, kun katsoo muiden veneiden trackejä.

Trutkobbenilta maaliin olikin haastava ajaa, oli puuskaa, oli shiftejä ja meidän plotteri päätti seota luotojen kohdalla (Melkistä länteen).  Mutta iloksemme pääsimme kaikki ehjänä maaliin ja kylmä tuli vasta kun vene oli laiturissa.

Talvella voimme sitten harrastaa jälkispekulointeja kaudesta ja ihmetellä miten saisimme veneeseen lisää vauhtia, jotta voimme sitten kesällä taas testata teoriat käytännössä.

 

-Iku/TW