Ensimmäisessä kisassa heilutimme vimmatusti Y-lippua koko pre-startin ajan, koska mielestämme Chita väisti koko ajan liian hitaasti alta pois. Hän selvisi ilman rangaistuksia ja me selviydyimme kuintenkin kohtuullisen hyvään starttiin Wahlroosin kanssa. Mutta jo ensimmäisellä kryssillä tytöt ottivat ihan käsittämättömän kaulan meihin. Hiukan harmitti se, että osassa veneitä pohjat kasvoivat heinää ja toisten pohjat olivat täysin slicksit, mutta ihan pelkän pohjakasvuston piikkiin tätä ei voi laittaa. Kyllä Chita, Multalan sisarukset & co vaan osaavat purjehtia.

Toisena vastassa oli Point, jolla oli lainassa puolet Mattssonin gasteista. Suureksi pettymykseksemme hävisimme myös tämän matsin.

Kolmantena vastassa oli DC. Pre-startissa saimme pidettyä heidät lipun yläpuolella lukossa, josta pääsimme itse hakemaan hyvän startin lipun kiertäen. Saimme pidettyä kaulan heihin koko kisan ajan, joten tästä tuli ensimmäinen voitto.

Mattssonia vastaan saimme pre-startissa yhden penaltyn. Rankku tuli siitä, kun emme väistäneet tarpeeksi nopeasti. Pojat saivat myös huomattavasti paremman startin ja karkasivat pitkän etumatkan päähän jo ensimmäisellä kryssillä. Se siitä siis.

Viimeisessä matsissa Skattasailingiä vastaaan saimme sentään kunnon kähinät aikaiseksi. Psyykkaus ennen matsia oli kova, sillä olemme pääsääntöisesti voittaneet heidät aikaisemmissa kohtaamisissa. Pre-start oli täynnä pyörimistä, jonka seuraksena saimme suureksi hämmästykseksemme rangaistuksen. Olimme taas liian hitaita, duh. Starttitöötin kajahtaessa sudittelimme viivalla rinta rinnan ja lähdimme matkaan tasatahtiin. Ensimmäisellä kryssillä pääsimme hivutustaktiikalla liukumaan Skattan eteen, jolloin pojat joutuivat vendaamaan pois pakeista. Saimme venyttyä kaulaa kisan aikana ja jätimme rankun ottamisen ylämerkin jälkeen. Ideana oli tehdä rankku merkinkierron jälkeen, siten että tulimme styyralla kohti poikia. Kaikki meni hyvin siihen asti kunnes huomasimme, ettei penaltylippu hävinnyt mihinkään tuomariveneestä. What?!? Jälkipeleissä kuulimme, että teimme kierroksen kauniisti merkkizonen ulkopuolella, mutta tulimme siihen takaisin kierroksen jälkeen. Duh. Hanskat lähtivät tiskiin siinä vaiheessa, joten viimeisellä lenssillä emme jaksaneet enää venyä yrittämään vaan ajoimme poikien hännillä maalin luo ja teimme rankkumme pois kuten kunnon urheilijoiden pitää.

Kaikenkaikkiaan tuntui siltä, että olimme henkisesti ihan jäässä koko kisan ajan. Talvitauko tulee ehkä ihan tarpeeseen.

Ami/TW

Kisan voi kelata läpi uudelleen h-veneilijöiden sivuilta (joko reaaliajassa tai pikakelauksella, itseruoskintatarpeen määrästä riippuen).

Keskustelua kisasta käydään parhaillaan FE83.org:in foorumilla. Sieltä löytyy myös hienoja käppyröitä siitä, mikä vene “voitti” minkäkin legin. Näiden avustamana on helpompi pohtia, onko treeni tarpeen kryssi- vai lenssiajossa – vaiko kenties pitkään kisaan keskittymisessä… Allekirjoittaneet eivät todellakaan voi syyttää välineitä tuloksesta, vaikka olisikin ollut kiva pitää mantooki yhtenä kappaleena ja plotteri vähän paremmilla kuin 1,5 mailin tarkkuuksilla.

Ensi kerralla pitää varmaankin teipata videokamerat veneiden takastaageihin kuvaamaan trimmejä, manöövereitä ja reaktioita shifteihin ym.

Ami/TW

Rysäkarilta Päntarille purjehdimme sitten Charlottan kanssa vierekkäin – jotenkin pitäisi kyllä löytää oikea trimmi tähän, kun meidän tulisi kuitenkin kulkea nopeammin kuin he (niin siis kaikilla kulmilla pitäisi löytää se vauhti). Strekkilegillä tuuli shiftaili jonkin verran sekä suunnaltaan että voimakkuudeltaan ja myös keulapurjetta jouduttiin säätelemään jonkin verran.  Muiden kanssakilpailijoitten kanssa on sitten spekuloitu tulisiko genuaa niin aktiivisesti skuutata alhaalta, mikä on laitapainon vaikutus nopeuteen jne. Talven aikana voimme  jatkaa tätä spekulaatiota.

Päntarin luona, juuri kun valmistelimme spinnun nostoa meillä tapahtui pieni välinerikko, joka hetkeksi sekoitti pakan. Siinä sitten Charlotta pääsi menemään ohi – joo, jos jotain tapahtuu niin nokka kohti seuraavaa merkkiä ja sitten säädetään mitä on säädettävä… Onneksi mantooki saatiin nopeasti korjattua ja voitiin nostaa spinnu ja jatkaa matkaa kohti Malmgrundetia. Upeita surffeja tuli koettua tuolla pätkällä aaltojen ja puuskien kanssa. Ja aurinkokin pilkisti pilvien takaa J.

Malmgrundetista alkoi kryssiosuus, josta kipparimme kommentti oli ”hankalia aaltoja”. Tämä kryssiosuus on mielenkiintoinen katsoa GPS-loggerin trackista, (kiitos feneilijöille ja h-veneilijölle, jotka lainasivat laitteen,  purkivat datat ja pitävät tracki-palvelua pystyssä). On vain todettava, että yllättävän kauaksi tuo pakkituuli vaikuttaa.  Charlotta siis purjehti meidän yläpuolella ja heillä on parempi nousukulma kuin meillä – ja oletan tämän johtuvan vapaasta tuulesta vs. pakkituuli.

Uusimatalan kohdalla käännyttiin kohti Koirasaarta, vierellämme taas yks Albin (?).  Haistelimme vähän tuulia ja totesimme, ettemme pystyisi pystyssä spinnun kanssa (harmillista), joten vaihdoimme suurempaan keulapurjeeseen. Tuo Albin katseli touhua jonkin aikaa ja alkoi sitten viritellä spinnua. Oi, jos meillä olisi ollut kamera kannella – uskoimme nimittäin muutamiin hienoihin broutseihin. Ja niitähän tuo Albin sitten tekikin, kunnes spinnu ikävästi lopetti yhteistyön heidän kanssaan. Ei muuten kestänyt kauan, kun Albinilla oli fokka ylhäällä täydessä vedossa.

Koirasaari-Rysäkari-Trutkobben osuutta voidaan sitten ihmetellä reittivalintoja ,leikkaria ja sitä kuinka lähellä luotoja voi purjehtia, meidän mielestä tarpeeksi kaukaa, toisten mielestä lähempääkin voisi mennä, kun katsoo muiden veneiden trackejä.

Trutkobbenilta maaliin olikin haastava ajaa, oli puuskaa, oli shiftejä ja meidän plotteri päätti seota luotojen kohdalla (Melkistä länteen).  Mutta iloksemme pääsimme kaikki ehjänä maaliin ja kylmä tuli vasta kun vene oli laiturissa.

Talvella voimme sitten harrastaa jälkispekulointeja kaudesta ja ihmetellä miten saisimme veneeseen lisää vauhtia, jotta voimme sitten kesällä taas testata teoriat käytännössä.

-Iku/TW

Kilpailu on saavuttanut mahtavasti suosiota – kisaan on ilmoittautunut yli 50 venettä. Lähdöt on jaettu kolmeen luokkaan, pieni ja pippurinen Nautsikka kisaa tutusti pienimmässä luokassa eli LYS3:ssa.

Nähdään lauantaina radalla!

Tuulta oli aamupäivällä keskituulena noin 11m/s ja iltapäivällä reilusti enemmän. Puuskissa tuulta oli Helsingin edustalla yli 20m/s. Sää oli muuten kaunis kuin Esteri itse – totesimme, että kukaan meistä ei ollut ennen ollut yhtä rankassa sateessa, kuin mitä kuurot taivaalta puskivat. Keli oli haasteellisen vaihteleva: tuuli yltyi ja muuttui häijyn puuskaiseksi aina ennen uutta isoa kuuropilveä, sateen aikana tuuli tasoittui ja sateen lakattua jopa pläkäsi lähes täysin.

Kisaa täplitti spinnukielto: välillä sitä sai käyttää ja välillä ei. Testasimme spinnua ennen kisaa, mikä nosti Jiin lähes ilmaan vedestä (hurjat kyydit!) ja päättyi niukin naukin vältettyyn kiinalaiseen. Taktiikkamme olikin pitää radasta sitä puolta, jolla tuuli oli tasaisempi, ja tehdä päätös spinnun nostosta vasta hieman ennen ylämerkkiä.

Aamun kisassa meidän lisäkseme mukana olivat tiimit Ylikangas, Cosmonauts (With), Rock the boat (Kariola) ja Jack Daniel’s (Paatela).  Näistä matseista saimme nenillemme Ylikankaalta ja Cosmonautsilta (joka koostuu Team Laikan miehistöstä) ja voitimme uudet tiimit Rock the boatin ja Jack Daniel’sin. Toisen uuden tiimin voitimme ajamalla ilman spinnua, vaikka toinen tiimi ajoi spinnulla. Puuskittaisessa kelissä manööverien hallinta nousee ratkaisevaan asemaan, mikä koitui meidän voitoksemme.

Iltapäivällä lähes sama porukka jatkoi. Lopputuloksissa otimme kuonollemme vain Ylikankaalta, joten sijoituimme toiseksi.

Päivän häijyimmät fiilikset tulivat siitä, kun isopurjetta ei saatu jiipattua edes kahden naisen käsivoimin lenssatessa puuskassa hirmuista vauhtia kohti rantaa. Päivän aikana saimme kuitenkin hiottua hyvän yhteistyökuvion kasaan, jolla kipparin, ison skuuttaajan ja pianistin yhteistyöllä jiippi hoituu kelissä kuin kelissä. Spinnun ollessa poissa pelistä suurimman osan aikaa kisapäivästä tuli todellinen punttitreeni ison skuuttaajalle – allekirjoittaneen ylävartalo huusi leipää vielä pari päivää kisan jälkeenkin.

Ami/TW

Järjestelyistä selvittiin ilman kummempaa draamaa, vaikka hetket ennen kisan alkua sisälsivätkin melkoisen määrän säätöä. Suurimmat sydämentykytykset syntyivät lähes tyhjistä tuomariveneiden löpötankeista, mutta siitäkin selvittiin kanistereiden pohjahuuruja yhdistelemällä.

Mahtavaa, että sää helli sekä meitä että kilpailevia tiimejä, vaikka starttialuksella teetermos ja kolme kerrosta välihousuja tulivatkin tarpeeseen.

Ami/TW

Veneen trimmit vedettiin jo satama-altaassa ääriasentoon kovaa keliä varten, mutta ihan vielä ei tuuli ollut edellisviikonlopun puhureiden tasolla ja trimmejä oli pakko vähän löysätä. Ideana oli ajaa kryssiä ja lenssilegejä, hakee kovan tuulen trimmejä, pinnamiehen oikeaa tuulikulmaa ja uskaltaa myös spinnutella kovasta tuulesta huolimatta. Muutama makea tilanne saatiinkin aikaiseksi nimenomaan spinnulla. Oli mahtavaa huomata miten paljon treenistä sai irti “privaatticoachilla”, jolla oli mahdollisuus keskittyä ja kommentoida vain yhden veneen trimmiä ja manöövereitä illan aikana. Toki vesiaika jäi auringon aikaisin laskiessa vähäiseksi, mutta jengi oli treenin kaikki yhtä fiiliksissä hyvästä setistä, joten niihin kuviin ja tunnelmiin oli hyvä päättää kauden 2009 keskiviikkotreenit.

Sanna /TW

Treeniaika oli harmillisen lyhyt – aurinko laski jo seitsemältä, joten valoisa ilta-aika alkaa olla kortilla. Höh.

Aamupäiväkisa

Aamulla meitä vastassa olivat Olli-Pekka Lumijärvi (Team Accenture), Susu Kukkonen, Maija Saijonmaa ja Lauri Kääpä (Cosmonauts). Lähdimme kisaan altavastaajina: emme ole ajaneet juurikaan avoimia match-kisoja tällä kaudella – rankingimme jopa tippui 100 pykälää viimeisessä rankkauksessa - joten olimme huonoiten rankattu tiimi.

Ensimmäisessä matsissa Kääpää vastaan kompastuimme omaan mokaan: varastimme nolosti geittauksessa ja saimme itsellemme penaltyn. Ilmeisesti keskiviikon ajoitustreeneissä olisi ollut kertauksen paikka…

Kukkosta vastaan ajauduimme mielenkiintoiseen dial-upiin lipun viereen. Me nousimme piihin lipun viereen yrittäen saada Susun jäämään lipun toiselle puolelle. Susu kuitenkin änki väkisin lipun ja meidän väliin, jääden siihen lukkoon. Kun hän lähti kääntämään paikasta pois, hänen peränsä osui meidän kylkeemme. Protestoimme äänekkäästi, mutta tuomarit eivät nähneet tilannetta. Jäimme tietysti tuohtuneina nököttämään paikallemme, jolloin Susulle tarjoutui loistava tilaisuus hyökätä styyralla kohti parkissa lilluvaa paattiamme. Mitä tästä opimme: ei jäädä kyttäilemään mitä tuomari sanoo, eikä ainakaan tohisemaan omia jälkipelejä kun kello käy.

Lumijärveä vastaan härväsimme startin: Lumijärvi on opetellut näppärän nostotempun juuri ennen starttia. Tempussa hän jarruttelee lähtiessään starttaamaan ja odottaa vastustajan nousevan styyralle hänen yläpuolelleen. Sen jälkeen hän nostaa starttiveneen lähellä piihin, jolloin toinen vene ei pääse vauhtiin eikä starttaamaan paaran halssilla. Eri näppärä kikka.

Maijaa vastaan pre-starttimme oli varsin heikko. Nössöilimme täysin ja Maija sai ajettua meidät kaikkein huonoimpaan paikkaan, lipun päähän starttiviivan yläpuolelle. Argh. Lähtiessämme starttiin saimme Maijaa aavistuksen kiinni ja pakotimme hänet nousemaan kohti starttilinjaa, ettei hän pääsisi kiertämään lippua startatakseen. Me kiersimme lipun hienolla käännöksellä ja saimme paremman startin. Radalla menomme kulki todella hyvin, saimme nipistettyä kaulaa jokaisella legillä. Voittohan siitä tuli!

Kisan lopputulos oli 3 tappiota ja yksi voitto. Voitimme Saijonmaan erittäin hyvän tsemppauksen jälkeen, josta saimme kiksejä jatkaa vielä iltapäivänkin kisaan.

Iltapäiväkisa

Lounastauon jälkeen vuorossa oli toinen kisa. Vastustajina meillä oli Lumijärvi, kipparia vaihtanut Cosmonauts (eli Kääpä) sekä Tuomas Riski (Skattasailing). Myös tämän kisan lähtötilanne oli sama kuin aamulla, olimme huonoiten rankattu tiimi.

Lumijärvelle ja Cosmonautsille hävisimme lähdössä ja radalla venevauhdissa. Matsi Skattasailingia vastaan sen sijaan oli yllättävänkin helppo. Saimme paremman startin ja pääsimme lähtemään huomattavan edellä. Jostain syystä pojat eivät pyristelleet meistä eroon, vaan odottivat kiltisti sitä, että heitimme vendat minne halusimme.

Näistä vastustajista hävisimme meitä paremmille tiimeille, mutta saimme Skattasailingin päänahan, kuten pitikin.

Tämän harjoituksen jälkeen ajoimme 2 minuutin startteja “veneen päästä” vastustajan kanssa.